Kuva: Kai Sovijärvi
Suomirokkarin juoksupäiväkirja, osa 5: Kaasua, komisaario Peppone!
Kalle Ahola kirjoittaa SuomiRockin sivuille blogia juoksemisesta ja musiikintekemisestä.
1983 on maailmalla isojen pop-biisien vuosi. Äänitän C-kasettimankallani Policen 'Every Breath You Take' -biisin Rockradiosta. Tero Liete spiikkaa sen: "Tässä seuraavaksi The Policen paluusingle, täydellinen hitti, jota tullaan kuulemaan vielä pitkään". Muita vuoden soundtracklauluja ovat David Bowien 'Let's Dance', Eurythmicsin 'Sweet Deams', Culture Clubin 'Karma Chameleon', U2:n 'Sunday Bloody Sunday' ja Yesin 'Owner a Lonely Heart'. Suomessakin julkaistaan tulevia klassikkobiisejä kuten esimerkiksi Popedan 'Kaasua, Komisaario Peppone'.
Suora leikkaus parikymmentä vuotta eteenpäin Himoksen Juhannusfestivaaleille. Olemme Don Huonojen kanssa nousemassa juuri lavalle. Mutta basistimme Jukka Puurula on mystisesti kadonnut. Viimein saan UB:n porukoilta vinkin jonka mukaan hänet on nähty viimeksi Pate Mustajärven seurassa. Pienen etsiskelyn jälkeen löydän tieni vuokramökille joka on varattu Mustajärven takahuoneeksi. Koputan ja nuori mieshenkilö tulee avaamaan oven. Kerron etsiväni Puurulaa ja minut ohjataan peremmälle. Sisällä mökissä pirttipöydän ääressä Pate ja Jukka keskustelevat rauhallisesti konjakkilasit edessään. Näky on mitä kohottavin, kahden Suomirock-sukupolven kohtaaminen, ja nolona pahoittelen häiriötä. "Anteeksi herrat keskeytykseni. Mutta Jukka, meillä alkoi keikka muutama minuutti sitten, kun joudat niin liity ihmeessä mukaan!"
Takaisin vuoteen 1983. Alkuvuodesta Björn Borg ilmoittaa lopettavansa tennisuransa. Ja myöhemmin Ronald ja Nancy saavat Valkoiseen taloon vieraaksi Suomen presidenttiparin Koivistot. Itse jatkan junnufutaamista ja osallistun viimeiseen lapsuuteni juoksukisaan, viidensien luokkien koulujen väliseen tuhannen metrin ratajuoksuun. Ennen kisaa jännitän turhankin paljon. Lopussa en jaksa vastata muiden kiriin. Jään eräni viidenneksi ja koko kilpailussa sijalle 13. Jännityksen tuottaman adrenaliinin kääntäminen positiiviseksi ja suoritusta parantavaksi energiaksi ei onnistu. Mutta vuosia myöhemmin eli kolmen viikon kuluttua Madridin 'Rock 'n' Roll Maratonilla aion onnistua siinä. Henki voittakoon materian.
Pääsiäislauantaina oli edessä Las Maretasin pikkukylän kymmenen kilometrin polkujuoksutapahtuma. Reitti mutkitteli pitkin etelärannikon kuivan karuja mutta vaikuttavia maisemia. Paikoin navakka tuuli vilvoitti ja helpotti juoksemista mutta varsinkin loppupuolella pilvettömältä taivaalta porottanut aurinko vei mehut. Ennakkoon pidin reittiä tämän talven polkujuoksujen helpoimpana, koska korkeuserot olivat kohtuulliset ja kisa juostiin alhaalla merenpinnan tuntumassa. Kuitenkin irtokiviä ja pehmeän petollista hiekkaa pursunneet muhkuraiset kalliopolut olivat teknisesti vaativia. Muutaman kerran nilkan nyrjähtäminen olikin lähellä.
Las Maretasin sympaattisen kylän tapahtuma oli upeasti ja isolla sydämellä järjestetty. Mukana oltiin perheiden kanssa, kannustusta riitti kaikille, vesipisteet reitin varrella oli ajoitettu fiksusti ja maalialueella kisan jälkeen kaikki saivat navan täydeltä herkullista paellaa. Sain hyvää treeniä kuumuuden sietämiseen sekä polkujuoksutekniikan hiomiseen.
Ensi viikonloppuna on edessä talven viimeinen kisa Onnellisten saarilla, Las Galletasin puolimaraton. Se on samalla kenraaliharjoitukseni Madridia varten. Las Galletasin ajan perusteella teen suunnitelman ja aikatavoitteen maratonia varten.
(kuva: Kalle Ahola)
(kuva: Kalle Ahola)
(kuva: Kalle Ahola)
(kuva: Kalle Ahola)
(kuva: Kai Sovijärvi)
Hyvää Pääsiäisen jälkeistä aikaa kaikille Radio Suomirockin kuuntelijoille!!
-Kalle
Lue aikaisemmat tekstit tästä.
