Kuva: Anu Palander
Suomirokkarin juoksupäiväkirja, osa 7: Peltirummut soivat, geelit hukassa
Kalle Ahola kirjoittaa SuomiRockin sivuille blogia juoksemisesta ja musiikintekemisestä.
On vuosi kahdeksanviis. Gorbatšovista tulee uusi Neuvostojohtaja, Virolaiset loikkarit Raivo Roosna ja Aleks Lepajõe ryöstävät kultasepänliikkeen Helsingissä. Radio City aloittaa paikkallisradiolähetykset Vappuna. Olen 13-vuotias ja aloittanut näytelmäkerhon sekä kitaratunnit. Paremmin pärjään kuitenkin futiskentällä. Joukkueeni PK-35 juhlii 50-vuotisiaan. Juhlaturnauksessa Pihlajamäen hiekkakentällä raivaamme tiemme loppuotteluun, jossa häviämme Tikkurilan Palloseuralle. Radiossa soivat 'Autiotalo', 'Doris', 'Joutsenlaulu', Kitara, taivas ja tähdet', "Kuuma kesä' ja 'Musta aurinko nousee'. 1985 on Suomirockin kultavuosi. Kotimaisista hittibiiseistä itselleni tärkein on Sielun Veljien 'Peltirumpu'. Bändi tekee läpimurron kolmannella albumillaan 'L'Amourha' ja myy kultaa.
Viisi vuotta myöhemmin loppuvuodesta 1990 lämmittelemme Don Huonojen kanssa Sielun Veljiä Turun Kårenilla. Eka omakustannussinglemme -Aavaa Preeriaa on julkaistu aiemmin syksyllä. Ja eka levy-yhtiösingle 'Pieniä Sieviä Sieniä' odottaa julkaisuaan. Siekkarit vetävät hyvän keikan mutta tuntuu he eivät nauti toistensa kanssa soittamisesta kuten aiemmin. Keikan jälkeen basisti Hohko auttaa roudareita, kitaristi Orma polttaa sikaria omissa maailmoissaan ja laulaja Alanko juttelee leppoisasti meidän lämppäribändin jäsenien kanssa. Mutta kun Ismo poistuu hetkeksi takavasemmalle rumpali Forsman aloittaa hiillostuksen. Hän löytää takahuoneen sohvalta Alepan muovikassin jossa on hiusharja ja geelipurkki. "Onko nää sun? Sullahan on söpöt pitkät hiukset, oot varmaan harjannut niitä huolella ennen keikkaa?" hän heittää minulle. Pahoittelen ettei muovipussi eikä sen sisältö ole minun. Forsman jatkaa kuumotustani Kårenin postimerkin kokoisessa takahuoneessa ja oloni alkaa käymään hieman ahdistuneeksi. Ismo palaa paikalle ja yrittää keventää tunnelmaa esittämällä että Alepan muovipussi on hänen. Onneksi lopulta basistimme Puurula paukkaa sisään takahuoneeseen ja huomaa hiusharjan Forsmanin käsissä. "Kiitos Affe että löysit mun kassin, ihmettelinkin minne olen laittanut sen!". Päätän siltä seisomalta että jos meillä on joskus lämppäreitä niin kohtelen heitä hyvin. Niin kuin Sielun Veljienkin ryhmä kokonaisuudessaan toimi.
Vuosi sitten juoksin Etelä-Teneriffan Las Galletasissa ekan puolimaratonini mutta myöhästyin lähdöstä vartin. Eilen palasin pääkallopaikalle ja nyt puolestaan juoksu alkoi vartin myöhässä. Tavoitteeni Madridin Rock 'n' Roll Maraton on edessä kahden viikon kuluttua ja eilinen juoksu oli sen kenraaliharjoitus. Ekan kympin kierroksen jaksoin vetää hyvin. Liian hyvin, koska toinen kierros oli varsinaista taistelua. 12-18 kilometrin välillä olin enemmänkin ohituskeppi kuin vakavasti otettava kuntojuoksija. Olin lähtenyt soitellen sotaan ilman energiageelejä, joita minulla on yleensä kulunut puolikkailla kolme kappaletta tai lyhyemmillä matkoilla yksi per kisa. Nyt niille olisi ollut tilausta kun liian nopeasti omaan kuntoon nähden juostu eka kymppi verotti voimia. Onneksi vesipisteitä oli runsaasti. Ja Sambaryhmien peltirummut kumisivat reitin varrella auttaen löytämään kadonnutta juoksurytmiä. 18 kilometrin jälkeen kysyin vieressä taivaltaneelta väliaikaa. Ja yllätyin: sippaamisesta huolimatta voisin alittaa oman ennätykseni, jos vaan pystyisin lisäämään vauhtia vikan kolmen kilometrin loivalla alamäkiosuudella. Vaihdoin askellusta pitempään ja hieroskelin samalla jumittunutta alaselkääni rytmikkäästi askelten tahdissa. Tien laidalla katsojat nauroivat omituista juoksutyyliäni. Mutta se ei haitannut, selkä lämpeni ja sain kirin aikaan. Ja kun kirmasin maaliin olin huojentunut. Alitin oman aiemman parhaan puolimaraton ajan kahdella ja puolella minuutilla.
Tätä kirjoittaessa aika montaa paikkaa kolottaa mutta olen ensimmäistä kertaa luottavainen että selviän Madridin Rock 'n' Roll Maratonista. Kaikkea hyvää alkaneeseen viikkoon Radio Suomirockin kuuntelijoille, Sielun Veljien Peltirumpu soimaan!
(kuva: Anu Palander)
(kuva: Anu Palander)
(kuva: Anu Palander)
(kuva: Anu Palander)
(kuva: Anu Palander)
-Kalle
Lue aikaisemmat Suomirokkarin juoksupäiväkirja -kirjoitukset tästä.
